Björnstjerne Björnson - Liput liehumassa

Suomentanut: V. Hämeen-Anttila

Sivumäärä: 375

Kustantaja: Ex Libris

Painos ja vuosi: 1.lyhentämätön painos - 1970

Liehuuko liput kirjassa naisasioiden puolesta vaiko vastaan? Olen tuossa muutaman vuoden kerännyt tätä Ex Libris-sarjaa ja aina silloin tällöin löytänyt uuden osan. Koska aika oli Björnstjerne Björnsonin, päätin lukea tämän sarjassa ilmestyneen Liput liehumassa -kirjan. Kirjan painojälki on korkealaatuista ja sivut hyvää paperimateriaalia. Se on lisäksi ja ehkä myös tarpeettomasti kuvitettu, koska sivujen väliin on nimittäin kiilattu muutamia tarinaa tukevia painokuvia. Onpa siinä itse herrastakin hieman suttuinen rintakuva. Koska Björnson sai aikanaan ensimmäisten joukossa Nobelin kirjallisuuspalkinnon, olivat odotukset hieman korkealla. Kaiketi hän on yksi tärkeimpiä edesmenneitä norjalaisia nykykirjailijoita.

Kirjailija kuvattuna teoksen alkulehdellä.

Koko tarina rakentuu Tomasinen ja hänen poikansa Tomas Rendalenin ympärille. Tomasine jää leskeksi raskausaikanaan ja aloittaa näin ollen yksinhuoltajan elämän jo varhain. Heti alkuvaiheessa nainen huomaa poikansa olevan jotenkin heikohko ja huono-oppinen. Oikeastaan hän vertaa Tomasta alati ystävättärensä tyttöön Augustaan, joka on terveen oloinen, vitaali ja ylivertainen. Lapset leikkivät usein yhdessä varttuessaan ja Tomas jää aina alakynteen, kun Augusta vetää häntä korville. Tomasine kasvattaa aika ankaralla kädellä Tomasta ja näissä sessioissa on jotain hitusen sairastakin - kieroutuneesti havainnoivaa ja sopeuttavaa.

Tomas toimii tyttökoulun luonnontieteen opettajana ja pian koulussa liberaalit aatteet nostavat päätään ja nämä uhkaavatkin yhteiskunnallisia sekä yhteisöllisiä arvoja. Kysymys kuuluukin kuinka paljon näihin on taustavaikuttimina Tomasin äiti Tomasine? Koulun ilmapiiriin kuuluu ilmiselvästi tasa-arvo ja vaapaa "kanssakäyminen" sukupuoleen ja säätyyn katsomatta. Tomasin lisäksi koulussa on anoastaan yksi toinenkin miesopettaja. Tämä Rehtori Karl Vengen joka niin ikään asuu Rendaleneilla, peesailee hillitysti näissä liberaalisissa kysymyksissä. Tarinan tytöt ja nuoret naiset ovat kaksinaamaisia, toisaalta hyvin fiksuja ja viekkaita. Tarinan pojat ovat mielisteleviä kiusanhenkiä, mutta miehet ovat heittiöitä ja luonteeltaan epäjohdonmukaisia. Selvästi kauniinpi sukupuoli on kirjan edustavampi puoli, jolla on tiettyä selviytymispotentiaalia.

Mielestäni Liput Liehumassa on lähinnä äidin ja pojan kasvukertomus, jossa käsitellään kipeitä ja ristiriitaisiakin asioita heidän välillään. Jotenkin tämä Tomasinen vahva naiseus ja äitiys on loukannut Tomasta ja vienyt tältä ehkä tarvittavaa tilaa ja ilmaa. Näin ollen pojan suhtautuminen muihin tyttöihin ja naisiin on hyvin omintakeista. Björnson käsittelee tuolloin ajankohtaisa ja arkojakin aiheita, kuten naisasiat, kristinusko ja näiden yhteensovittaminen. Lisäksi yhteisössä itsessään piileviä asioita, kuten haureus, epärehellisyys ja ylipäätään kaikenlainen henkinen (nöyryytys ja väheksyminen)  ja fyysinen (mies hakkaa tai äiti lyö) väkivalta.

Hetkittäin tuodaan mukaan myös yhteiskunnallisia kannanottoja ja jopa politiikkaa. Vaikka kirja on tarkkoitettu kaiketi rohkeaksi ja röyhkeäksi, en itse sitä kyllä sellaisena pidä. Se on aikansa tuote ja tuolloin varmasti vähän "kuohautellutkin" norjalaisia patrioottisia ja kristillisiä sieluja. En osaa ajoittaa tarinaa tarkasti, mutta koska se on julkaistu alunperin 1884 - on se siis ainakin luonnollisesti tätä ennen tapahtunutta. Kirjailija ei esim. eläessään kokenut naisten äänioikeutta kotimaassaan, koska tämä toteutui vasta vuonna 1913 (siis kuusi vuotta myöhemmin kuin Suomessa).

Liput liehumassa on erittäin pitkäveteinen ja raskassoutuinen kirja. Tässäkin tapauksessa on tutustuttava pitkiin ja kielioppia uhmaaviin lausehirviöihin. Kaiken lisäksi lauserakenteet ovat jotenkin epäluontevia, eli niitä leimaa ts. jokin kummallinen kaunosieluisuus ja turhanrunollisuus. Välissä pitää huokaista ja lukea ns. lause uudelleen ja todeta ettei tule kesää. Sanajärjestykset ovat omalaatuisia ja sisältökin mössöytyvä. Kaikesta huolimatta on jotain positiivistakin, kuten aiheen tärkeys ja tietyllä tavalla ajankohtaisuuskin - koskapa maailmasta olisi tullut liian tasa-arvoinen. Sikäli tämäkin kirja omaa paikkansa myös nykypäivänä kirjallisuudessa. Vähän mietityttää tämän käännöstyö, kuinkahan tämäkin lähtisi lentoon norjaksi? Tiedä häntä. Taitaa tuo Björnsonin Kootut teokset levätä hyllyssä vielä jonkun tovin.