torstai 25. kesäkuuta 2015

E. L. Doctorow - Vesilaitos


Suomentanut: Kalevi Nyytäjä
Sivumäärä: 292
Kustantaja: Tammi
Painos ja vuosi: 2.painos - 1996


Rutkasti älyä ja ripaus hulluutta. Päätin sujauttaa lukemista mukaan mökkireissulle. Usein olen ottanut matkaan jotain perin amerikkalaista, ja niin kävi nytkin. Koska hyllyssäni on pari E. L. Doctorowia, ajattelin että tämän hetki on tällä kertaa. Doctorow on pitkän linjan kirjailija, tosin harvakseltaan julkaissut. Hän on julkaissut n. pari kirjaa kymmeneen vuoteen, joten teoksia on kertynyt hieman toistakymmentä. Kirjailija on varsin palkittu ja suosittu, joten odotukseni Vesilaitoksen suhteen olivat korkealla.

Vesilaitos sijoittuu Amerikan sisällissodan jälkimaininkeihin ja New Yorkiin, jossa toimittaja McIlvane yrittää selvitellä Pembertonin perheen sotkuja. Nuorempi Pemberton on oivaltanut että hänen lurjusmainen kuolleeksi luultu keinottelija-isä onkin elossa. Pian poika Martin katoaa ja McIlvnane alottaa melko sekavaksi osoittautuvan urakkansa, jossa kaivetaan New Yorkin pohjamudatkin perusteellisesti. Tarina vilisee omituisia tapahtumia ja ihmisiä, joihin ei lukijana oikein pääse sisälle. Poliisipäällikkö Donne on kovilla linjoilla ja pyrkii virkavallan edustajana osoittamaan kaapinpaikan, kovempiakin otteita käyttäen.

Vesilaitoksen mielenkiintoisin hahmo on ehdottomasti lahjakas lääkäri Sartorius, joka on venyttänyt etiikkaa ja moraalia tieteen nimissä. Mies on eittämättä multitalentti ja erittäin potentiaalinen keksijä lääketieteen saralla. Hänen toimiaan ei kuitenkaan katsella pelkästään hyvällä, varsinkin kun hän on katkaissut ylimielisyyttään välinsä muuhun lääkärikuntaan. Sartorius on myös ylempi upseeri ja sotasankari, joten hän on kehittänyt paljon kenttäkelpoisia hoitomenetelmiä. Sen vuoksi häneen kohdistuu myös paljon kollegiaalista kateutta. Sartoriuksen osa ei lopulta ole mairitteleva, joskin monet muutkin nerot (jo aiemminkin) ovat jakaneet likimain saman kohtalon.

Vesilaitos oli itselleni kaikesta huolimatta pettymys. Doctorowin tapa kirjoittaa on jotenkin verkkaista ja eksyy hetkittäin harhapoluille. Itselläni oli huomattavia keskittymisongelmia kirjan suhteen. Voi olla että en ollut itsekään parhaimmillani, mutta tarina ei ollut tarpeeksi stimuloiva ja puhutteleva. Vaikka Vesilaitos käsitteleekin tärkeitä teemoja kuten tieteen etiikka ja Yhdysvaltojen lähihistoria, en voi kehua lukukokemusta. Oikeastaan kirjasta bloggaaminenkin tuntui hankalalta, kun en oikein löytänyt sopivia särmiä. Toki ymmärrän että Doctorow on laatukirjailija ja kenties yksi tärkeimpiä yhä eläviä amerikkalaiskirjailijoita. Mutta minkäs teet. Taidan silti antaa hänelle vielä toisen mahdollisuuden, ehkäpä jo ensivuoden puolella.

6 kommenttia:

  1. Minulla taisi jäädä tämä Doctorow kesken. Gangsterin oppipojasta muistan pitäneeni joskus vuosia sitten ja Homer ja Langley oli ihan ok, sen taisin lukea viime vuonna. Doctorowin kirjoitustyyli ja historian sekoitus kirjojen tapahtumiin on miellyttänyt minua, mutta tosiaan juuri tästä kirjasta en oikein innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doctorowia kannattaa siis lukea lisää. Arvelin että saattaa olla parempiakin tarjolla, mutta en viitsinyt kesken jättää. Tuo Gangsterin oppipoika löytyy hyllystä ja Kuikkajärvi. Aika vanha setä taitaa Doctorow olla, joten uraa ei ehkä ole kovin paljoa jäljellä.

      Poista
  2. Homer ja Langley oli todella mielenkiintoinen kirja. Sehän oli kahdesta oikeasti eläneestä veljeksestä tehty kirja. Herrat keräsivät roinaa yli tarpeensa. Kirja sisälsi myös kuvia veljesten kodista. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vinkistä. Pitääpä laittaa korvan taa.

      Poista
  3. Minullekin tämä oli pettymys. Luin kirjan monta vuotta sitten, enkä oikein muista, miksi petyin. Kuten Marika tuossa edellä sanoo, Gangsterin oppipoika oli OK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Ilmeisesti valitsin ensimmäiseksi Doctorowiksi kurjimman vaihtoehdon. Palaan siis kirjailijaan uudestaan.

      Poista