perjantai 28. kesäkuuta 2013

Boris Pasternak - Tohtori Zivago

Suomentanut: Juhani Konkka
Sivumäärä: 304+366 (670)
Painos  ja vuosi: Kirjakerho - 1991




Mies jolla oli monta nimeä. Neuvostoliiton ajan kirjallisuus on usein ellei aina kantaa ottavaa. Tämäkin kirja joka on sitä - kuitenkin varsin epäkiihkeästi ja antaa hyvän kuvan sosialismin käytännön ensiaskeleista. Boris Pasternak oli venäläinen runoilija ja kirjailija, joka nautti Stalinin suosiota(kaikesta huolimatta). Hän sai tunnustuksena kirjallisista ansioistaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1958, jonka hän kuitenkin kieltäytyi vastaanottamasta. Pasternak vietti jonkin aikaa ulkomailla, kuten hänen ajalleen tyypillisesti monet muutkin itäblokin kirjailijat. Tohtori Zivago on kirjailijan pääteos ja kuuluu näihin raskaampiin venäläisiin kaunokirjallisiin teoksiin.

Tohtori Zivago on kirja joka kertoo Venäjästä ja sen ajautumisesta kommunistiseen vallankumoukseen. Ajasta ennen ja jälkeen kansannousun. Tarinan päähenkilö Jura alias Juri Aleksandrejevits on lääkäri ja säätyläinen, joka yrittää adaptoitua rahvaan sekaan kuin kuka tahansa kansanmies. Hänelle käy kuten monelle muulle Neuvostoliittolaistuvalle kansalaiselle, eli vaipuu turkiksista ryysyihin. Jura eli tohtori Zivago on pohjimmiltaan kaunosieluinen ja luova, ellei jopa taiteilija. Kuitenkin jokaisen itseään kunnioittavan juutalaisen pitää omata hyvä ammatti, näin ollen hänkin on myös pragmaattinen tieteilijä. Eikä mies voi vastustaa rakkauden viehätystä ja lankeaa haureuden kautta itsesyytösten tielle.

Sinällään kirjassa aistittava protesti kommunismia vastaan on mielestäni hyvin kevyttä, koska molempia osapuolia niin punaisia kuin valkoisia syytetään oman aikansa julmuuksista. Kirja etenee myös paljolti rakkauden kuvioiden ympärillä ja siinä pohditaan moraalisia käsityksiä paljon monipuolisemmin kuin itse yhteiskuntaa ja politiikkaa. Siksipä kirja onkin mielestäni enemmän romanttinen ja draamallinen, kuin paljastava tai kantaaottava. Pasternakin kantaaottavuus onkin verhottu paljon monisäikeisemmin kuin esimerkiksi Solzenitsynin, jonka kansan kuvailu on ankeaa. Tässäkin kirjassa suuressa roolissa on ihmisen petollisuus ylipäätään, niin rakkaudessa kuin yhteiskunnallisissa kuvioissa. Kuitenkin pohjattoman raakuuden ja häikäilemättömyyden osuus on Tohtori Zivagossa niukkaa, joten kirja sopii oivallisesti herkempisieluisellekin lukijalle.

Paneutumatta juonikuvioihin sen suuremmin totean kuitenkin kirjan aika pitkäveteiseksi ja tylsäksi. Koska kirja ei ole yleisestiarvioituna huono jo yksistään sen tarjoaman informaation vuoksi, kannattaa se tietysi jokaisen itseään kunnioittavan lukutoukan lukaista. Tämän laatuiselle tapahtuma-alustalle kehitetty tarina ei ole omiaan herättämään dekkarifanin mielenkiintoa, ja uskonkin että useimmalle lukijalle kirja on voittamaton paikka. Jos kuitenkin pitää esimerkiksi sukukronikoista, voi tämänkin kaunokirjallisen tiiliskiven selättää hyvällä mielellä.

Boris Pasternak on taitava tilanteiden kuvailija. Hän käyttää paljon vertauskuvallisia ja hyvin kuvaavia sanoja ja sanan käänteitä. Jotenkin kaikessa kauneudessan lauseet ja niiden kehittyminen ovat kuitenkin junnaavia. Ne ovat jopa sisällöltäänkin maltillisesti edistyviä ja paikallaan staattisesti vellovia. Tulee siis vaikutelma still-kuvamaisista tapahtumista, pysähtyneistä hetkistä. 

Mielenkiintoinen seikka on venäläiskirjallisuudelle tyypillinen yhden henkilön nimisekamelska. Lukiessa pitää miettiä että onko kysymyksessä sama henkilö kuin on kuvitellut. Lopuksi tarinan Juran alias Zivagon sielun tilaa valotetaan hänen runoillaan, sinällään persoonallinen juttu. Kyseisen painoksen kansitaide on mielenkiintoinen, koska siinäkin viitataan kauneuden ja rikkauden katoavaisuuteen. Tulipahan tämäkin klassikkokirja luettua, eikä nyt voitettuna kantana hirveästi kaduta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti