torstai 10. lokakuuta 2013

Stephen King - Lohikäärmeen silmät

Suomentanut: Tapio Tamminen
Sivumäärä: 324
Painos ja vuosi: 1.painos - 1993



Prinssit ja lohikäärmeet. Stephen King on Mainessa syntynyt yhdysvaltalainen kauhukirjailija, jonka tuotanto on laaja, mutta hieman itseään toistava.  Olen lukenut ehkä jopa kymmeniä Kingin kirjoja sekä novelleja, joista useimmat ovat olleet ihan mukiin meneviä. Päätin lukea tämän Lohikäärmeen silmät siinä toivossa että löytäisin jotain uutta kirjailijasta. Osittain jotain uutta löysinkin, tosin myös vanhaa ja tuttuakin.

Tämä fantasiapainotteinen kauhutarina kertoo Delanin valtakunnasta ja sen kansasta, hallitsioista ja taruista. Keskeisinä hahmoina ovat Kuningas Roland, hänen poikansa Peter ja Thomas. Heidän suhteitaan ja elämäänsä sotkee ilkeä velho Flagg, joka on kummitellut lukuisilla eri nimillä jo useita vuosisatoja. Stephen King onnistuu kutomaan mielenkiintoisen ja viihdyttävän tapahtumien seitin perinteisellä tavallaan, tosin ehkä epätyypillisessä kontekstissa. Perinteisesti fantasiatarinat lepäävät hyvän ja pahan valtataistelussa, eikä tämäkään tarina tee poikkeusta. Koomisesti mieleeni tulee juuri jo ties monnennenko kerran katsomani Tähtien sota elokuvasarja. Näitä kumpaistakin yhdistää esimerkiksi hyvän ja pahan läheiset suhteet - jopa sukulaisuussuhteet. Koska tarinan punainen lanka on kohtalaisen yksinkertainen, ei kannata paljastella suuremmin juonta. Jotenkin jää kuitenkin sellainen tunne että hyvyys on katoavaista ja paha palaa aina takaisin muodossa tai toisessa. Hauska pointti sinällään on se että Randall Flagg niminen henkilö esiintyy myös Musta torni -sarjassa ja ilmeisesti muutamassa muussakin, liekö jotain tekemistä keskenään - vai kierrättääkö King laajemminkin näitä nimiä kirjoissaan muuten vaan? Ainakin usein tarinoiden tapahtumapaikat ovat samoja.

Lohikäärmeen silmät -kirjassa King ei pysty parhaimpaansa, mutta oivallinen välipalakirja se on. Jos vertaan tätä esimerkiksi Kalpeaan aavistukseen tai legendaariseen Painajaiseen, jää se valovuosia jälkeen monessakin suhteessa. Ilmeisesti kirjailija on omimmillaan pelkistetyn kauhu-kirjallisuuden tuottamisessa. Vaikka monet kirjat ovat päässeet valkokankaalle asti, eivät ne ole silti koskaan haastaneet näitä alkuperäisiä kirjoja. Suurin kiitos Kingille siitä, ettei hän yritä liikaa mystifioida ja tekotaiteellistaa kirjojaan - helppoa ja mukavaa luettavaa.

2 kommenttia:

  1. Kulkeuduin Kirjasähkökäyrä-blogista tänne sinun tontillesi ja totta kai tulin ensimmäiseksi kurkkaamaan mitä olet lukenut suosikkikirjailijaltani Kingiltä :)

    Kingin kirjoista löytyy useitakin henkilö- ja asialinkittymiä Musta torni -sarjaan, joka on tavallaan Kingin tuotannon yhteen nitova kokonaisuus. Näitä viittauksia on mukava bongata :) Toivottavasti innostut joskus lukemaan Musta torni -sarjan, se on hitaasta alusta huolimatta huikea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kauan sitten luin muistaakseni jonkin yksittäisen kirjan sarjasta. Oliskaan ollu kolme korttia pakasta. Muuten en ole sarjaa lukenut. Ei ole paljon muistissa, paitsi revolverimies ja omituiset "ovet". Kiitos kommentistasi ja mukava että löysit kirja-aittaan.

      Poista