Suomentanut: Aune Brotherus
Sivumäärä: 216
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 1.painos - 1942
Taiteilijat ovat renttuja. John Galsworthy oli englantilainen kirjailija, joka sai kirjallisuuden Nobelin vuonna 1932. Aloitin tämän Galsworthy-kuukauden tällä Punainen huvila pienoisromaanilla, joka on kirjailijan ensimmäisiä kirjoja vuodelta 1900. Hän kirjoitti aluksi pseudonyymillä John Sinjohn, jolla nimimerkillä alun perin myös tämä Punainen huvila on julkaistu. Galsworthy oli hyvin tuottelias kirjailija ja hänen kirjojaan on suomennettu ainakin kymmenen, ellei jopa enemmänkin.
Punaisella huvilalla tapahtuu kaikenlaista. Siellä kohtaavat säätyläiset toisiaan ja eksyypä sinne joskus taiteilijakin. Juuri tällainen viimemainittu on myös herra Harz, joka on lupaava - tosin köyhä taidemaalari. Herrasmiesten keskusteluissa kohtaavat vanha konservatiivinen maailma ja nuori liberaalimaailma. Herz puolusteelee anarkistiseltakin vivahtavia mielipiteitään oivallisin sanakääntein, kun taas jäykät rikkaan suvun herrasmiehet takertelevat hieman omissa luutuneissa perusteluissaan. Rikkaus on jo sinällään hyve ja taide on joutenoloa, lähinnä tyjäntoimitusta ja haaveilua. Mutta kuten usein käy tuppaavat naiset rakastumaan renttuihin ja niinpä rikkaan talon tyttö Christian (luulin ensin pojaksi) rakastuu taidemaalari Herziin. Koituuko suhde tuhoisaksi, vai avautuuko siitä vuosisadan rakkaustarina?
John Gasworthyn teksti on intensiivistä ja estetiikkaan pyrkivää, jolloin jopa rumakin puhkeaa kukkaansa. Tarinassa aistii vahvoja kuvia ja tuoksuja, joissa hetket venyvät pitkiksi - eikä lukijakaan tahdo näistä hetkistä pois kiirehtiä. Kirjailija on selkeästi kasvanut luokkayhteiskunnassa, jossa arvot määräävät usein kohtalon. Niinpä näistä aineksista sukeutuu tämänkin tarinan keskeiset teemat. Ehkäpä hieman keskimääräistä enemmän Galsworthy ehtii ihailemaan ympäröivää luontoa, kuten esim. Grazia Deledda kirjoissaan. Vaikka en ole romanttisten kirjojen suurkuluttaja, on tässä kirjassa niin paljon kantaaottavaa ja syvemmältä tonkivaa tekstiä, ettei tästä voi olla pitämättä. Lukukelpoinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti