Runoilija: Eino Leino
Sivumäärä: 158
Vuosi: 2005
Runoilija ja kirjailija Eino Leino tuskin sen kummempaa esittelyä kaipaa. Muistan lukeneeni Hannu Mäkelän Mestaria tuossa puolenkymmentä vuotta sitten, jotenkin tuntuu että kirja taisi jäädä vaiheeseen. Tämä siis oli eräänlainen Leinon elämänkerta, tai ainakin sitä mukaileva kirja. Leino on ehkä tärkein suomalainen sinivalkoinen runoilija. Hänen tuotoksesna muistuttavat paljon kalevalaisia kirjoituksia, riimaavia ja vahvoja tunteita ja tuokioita. Tämäkin kirja löytyy omasta kirjahyllystä, olen saanut sen vaimoltani lahjaksi vuonna 2007 ja lukenut aina runon silloin tällöin.
Tähän Valittuihin on kerätty poikkileikkaus maineikkaimmista runoista ja varmasti jokainen löytää sieltä tuttuja värssyjä. Itselleni kumpusi mielen kätköistä Vesku Loirin lauletut Leino -tulkinnat, Elegia ja Lapin kesä.
Runot ovat hienosti soivia ja sopivat suomalaiseen mielenmaisemaan oivallisesti. Täytyy kuitenkin myöntää että riimaavuus alkaa jo vähän kyllästyttää, eikä nuita runoja jaksa montaa illassa lukea. Tuossa hiljattain luin Kailaksen runoja joissa oli hieman samanlaista henkeä, jos kohta synkempiä olivat. Jotenkin tuntuu vain että kyseinen genre on läpi koluttu.
Tästä kirjasta löytyy runoja juhlatapahtumiin, vaikkapa esim. häihin, juhannukseen ja muihinkin kesäjuhliin. Vaikka kirjasta löytyy talviseen luontoon rakennettua maisemaa, on valta osa hyvin kesäisiä ja suvellisia värssyjä. En viitsi tähän sen suurempia lainauksia laittaa, koska esimerkiksi netistä löytyy paljon sellaisia. Vaikuttaa siltä että Leino on säilyttänyt hyvin tenhonsa ja paikkansa suomalaisten sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti