maanantai 5. tammikuuta 2015

Graham Greene - Voima ja kunnia

Suomentanut: Tauno Tainio
Sivumäärä: 284
Kustantaja: Tammi
Painos ja vuosi: 3.painos - 1980


Kissa ja hiiri -leikkiä kuoleman kanssa. Päätin lukea myös toisen Greenen, koska tuo ensimmäinen oli niin hyvä. Graham Greenen tuotantoa on suomennettu runsaasti ja se sisältää novelleja, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia ja tietysti näitä romaaneja. Itselläni on viisi kirjaa, joten valitsin niistä. Kirjailija kääntyi aikanaan aikuisiällä katoliseksi ja tämä kyseinen tarina kosketteleekin aihetta. Siinä siirrytään Meksikon auringon alle (kenties 1930-luvulle) ja päähenkilönä on nuorehko katolinen pappi.

Eräässä Meksikon osavaltiossa eletään levottomia aikoja ja monet asiat ovat kriminalisoituja. Viinan myynti ja juonti on sakon uhalla kielletty ja katolinen pappeus on valtion petosta. Useat hengenmiehet ovatkin paenneet vainoja kuka mihinkin ja vain rohkeimmat tai kenties hulluimmat ovat jääneet. Tolloin siis tuossa ajassa ja paikassa sai helposti kuolemantuomion.

Tarinan Pappi on onnistunut tavalla tai toisella kiertämään ympärillään alati ja toistuvasti kiristynyttä sotilaiden ja poliisien muodostamaa ketjua. Hän viruu putkassa juopottelun ja maksamattomien sakkojen vuoksi. Ja vaikka Pappi on leipäpappi ja melkoinen syntisäkki, uskoo hän silti saarnaamiinsa asioihin. Kaikesta päätellen hän on hyvin tarkka raha-asioista ja muistaa rokottaa vaihtuvaa seurakuntaansa pappispalveluista. Pappi tiedostaa olevansa huono ihminen mutta ei viitsi nähdä suuremmin vaivaa parannuksen eteen.

Lukuisissa ajatuksissaan Pappi on rehellinen itselleen ja näin ollen harrastaa itseripittäytymistä useinkin. Silti hän on ympäristölleen usein petollinen ja esim. pakoilee viranomaisia monenlaisten valheiden ja peitetarinoiden avulla. Kuten Kymmenennessä miehessä niin tässäkin tarinan päähenkilö omaa raukkamaisia piirteitä ja selviää kuitenkin yllättävän hyvin. Oikeastaan Greene luo jälleen tietynlaisen kuvan ihmistyypistä, joka ei ole moraalisesti parhaasta päästä mutta kuitenkin selviytyvää sorttia. Ja ovatko ympärillä elävät ihmiset sen parempia? Onko pappiskaapu raskauttava tekijä?

Voima ja kunnia onkin eräänlainen selviytymistarina. Monella uskovaisella on luja usko tuonpuoleiseen ja silti tämä leipäpappi voisi ehkä enenmmänkin luottaa yläkertaan. Usein eri tilanteissa Pappi kuvailee hiipivää epäuskoa ja pelkoa. Pelkoa joka on lamauttavaa ja uppoaa luihin ja ytimiin. Hän ei siis kykene kakistelematta heittäytymään herran huomaan. Kenties rationaalisuus kykenee selättämään hengellisyyden. Ehkäpä Voiman ja kunnian pääteemoina onkin uskon kyseenalaistaminen, järjen potentiaali, elämisen tahto ja (taas kerran) ympäröivän maailman hallitsemattomuus. Ainakin itse lukijana pystyn samaistumaan tarinan Pappiin hänen epätäydellisyytensä ja tietynlaisen irrallisuuden vuoksi. Mieshän on jopa jollain tasolla juuretonkin, eikä mitenkään valmis ihmisenä. Saattaa olla karkeakin vertaus, mutta itselleni tuli Papin vaiheista eräänlainen vertauskuvallinen tarina Jeesuksen viimeisistä vaiheista. Esimerkiksi hänet kavalletaan ja hän tuntee suuria tuskia rukoillessaan Jumalan pelastusta. Lopussa eräs Juan teloitetaan, joten ilmeisesti tämä Juan on ts. Pappi.

Voima ja kunnia ei ole niin mielenkiintoinen ja viihdyttävä kirja kuin Kymmenes mies. Sen sijaan se on paljon kompleksisempi ja moniulotteisempi. Kirjoitusasultaankin tämä kirja on enemmän perinteistä kaunokirjallisuutta, joten sikäli vaatii hieman enemmän keskittymiskykyä ja flowta. Jo tämän perusteella päätelisin Greenen olevan varsin monipuolinen kirjailija. Näin ollen ihan luettava ja hieman toisenlainen sankaritarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti