torstai 27. marraskuuta 2014

Anja Kauranen - Arabian Lauri

Kirjailija: Anja Kauranen
Sivumäärä: 359
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 1.painos - 1997

Tavallisesta elämästä vieraantuneet ihmiset. Kotimaisen kirjallisuuden kuukausi etenee kohti loppuaan. Olen vuosien saatossa lukenut muutamia Anja Kaurasen kirjoja ja mielestäni ne ovat olleet ihan hyviä. Itselleni nämä kirjat ovat avautuneet naisasiapainotteisena,  mutta kuitenkin melko maltillisina. Päätin lukea tämän vaimoni lahjakirjan Arabian Lauri (kaukaa menneisyydestä), joka on kirjailijan 90-luvun tuotantoa. Myönnettäköön, että kirjaa kohtaan oli tietynlaisia odotuksia.

Arabian Lauri on kertomus 80-luvun Helsingistä. Ajoitin tarkemmin keskeisen ajan tarinassa tapahtuvan Tsernobylin voimala-onnettomuuden mukaan (siis 1986). Päähenkilö on omituiselta vaikuttava taiteilija Lauri, joka ei saa elämässään oikein mitään valmiiksi. Myös hänen ympärillään hyörivät ihmiset ja tapahtumat ovat jotenkin kummallisia. Laurille on tapahtunut useita terveyttä uhkaavia asioita,  onnettomuuksia ja sairastelua. Tämä lintubongareiden ohessa elelevä androgyyni matkustelee ja haikailee jopa ylihengellisistä tiloista.

Lauri kavereineen edustaa kasvavaa ja vauraatuvaa keskiluokkaa, johon alkaa ujuttua paremman luokan elkeitä. Liberaalit tuulet puhaltavat ja usein tiedustellaan esim. armeija- ja töihinmeno asiaa. Kenties vanhempi polvi on jopa huolissaan? Eletään kuin viimeistä päivää,  ryypätään ja naidaan. Jotenkin lukijana itselleni tuli vahva ulkopuolisuuden tunne ja myös tunne että kaikki tarinan henkilöt olivat jotenkin yksinäisiä. Kauranen valottaa useita tuon ajan ilmiöitä kiinnostavasti ja toisaalta myös jopa tietyllä kyynisyydellä. Hän heittää myös parit piikit idealistien suuntaan.

Tarinan kertoja on minämuosossa esiintyvä Laurin poikakaveri. Heidän suhteensa lienee ystävyysuhde, vaikka hetkittäin muutakin voisi epäillä. Toiaaalta ajottain tuntuu siltäkin, että tämä Lauri olisikin kertojan alterego, aikuisuuden myötä pois hiipuva taiteilija. Vaikka tarinan ilmapiiri ja kulku ei ole varsinaisesti pessimistinen, on se kuitenkin aika päämäärätön ja jopa anarkistinen. Kirja on Kaurasen tuotokseksi melko objektiivinen ja vähemmän raflaava. Näin ollen sitä voi lukea ilman suurempia "asennekohtauksia". Ei parasta Anja Kaurasta, mutta hyvää ja erilaista sellaista.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kansikuva, kertooko se jotain kirjan sisällöstä kenties?
    Kauranen/Snellman on todella taitava kertoja. Viimeisin, Pääoma, on mielestäni paras. Kirja kertoo kirjailijan siskosta. Suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Kyllähän tuossa kirjassa vähäpukeisia miehiäkin seikkaili. Bileitä pidetään keveissä tamineissa. Kenties Lauri on. Itse pidin erityisesti Pelon maantieteestä. Kiitos myös vinkistä.

      Poista
  2. Luin tämän monta vuotta sitten ja kyllä oli aikamoista tervanjuontia. Sinnillä sain luetuksi loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Jotkut kirjat ovat semmoisia ja tässäkin oli omat puututtavakin hetkensä.

      Poista
  3. MrRainfold koettelet minun muistia. Nolo kysymys, mikä kirja käsittelee Sirolaa, eihän se ole tämä, vaan Syysprinssi. Olen lukenut Kaurasen / Snellmannin kirjat, mutta osa unohtunut. Olen Anjaa nuorempi, mutta käynyt kouluni Kalliossa, joten hänen joidenkin kirjojen miljöö on hyvinkin tuttu. Pelon maantiede on suosikkini Sonja O. maistui myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ei sirolasta ole suuremmin mainintaa (tarkoitat ilmeisesti opistoa). Tuota Syysprinssiä en ole lukenut. Muistaakseni safari clubin olen ja tietysti tuon pelon maantieteen.

      Poista
    2. En, vaan Harri Sirolaa (Abiturientti kirjan nimi). Näissä on yhtymä toisiinsa eli Syysprinssi aukeaa tuon jälkeen varmaan parhaiten. Entä Sonja O. kävi täällä, oletko lukenut?

      Poista
    3. Ok. Voisin ehkä seuraavaksi tuon Sonja O:n lukea kun näkyy hyllyssä olevan (on myös vaimoni kirja). Jep jep.

      Poista