tiistai 10. maaliskuuta 2015

Harry Martinson - Hyvästi, meri

Suomentanut: Lauri Hirvensalo
Sivumäärä: 190
Kustantaja: Tammi
Painos ja vuosi: 2.painos - 1974


Paljon on maailmassa hyvää jos on pahaakin. Olen viimevuosina lukenut aika paljon ruotsalaista kirjallisuutta, jopa enemmän kuin suomalaista. Tutustunut tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin kirjailijoihin, erityisesti heidän teoksiin. Vaikka pakko myöntää että ainakin itseäni kiinnostaa myös persoona ja tausta. Olen lukenut aiemmin Harry Martinsonin Kulkijan pilvilinnat ja Aniaran, jotka olivat kumpainenkin hyviä. En tunne erityisemmin olevani kotona runouden parissa, mutta siinäkin joskus vietän aikaa. Aniara oli tietyllä tavalla ehkä "helpoimmasta" päästä. Jostain olen kuullut että Meriluodon suomennosta on hieman kritisoitukin - tiedä häntä. Päätin nyt tarttua tähän Martinsonin luomiskauden alkupuoliskon teokseen Hyvästi, meri, jonka ostin hiljattain antikvariaatista.

Hyvästi, meri perustuu kirjailijan nuoruusvuosien seikkailuihin maailman merillä ja lukuisissa eri valtioissa. Heti kärkeen täytyy todeta, että kyseinen kirja on jotenkin paljon valoisamman, toiveikkaamman ja positiivisemman oloinen kuin nämä aiemmin lukemani kirjat. Kaipa tätä voisi luonnehtia proosateokseksi ja omaelämänkerralliseksi kirjaksi (vaikka väliin oli ängetty pari runoakin). Toisaalta se on myös ennenkaikkea matkakertomus. Nuori Martinson työskenteli useilla eri laivoilla lämmittäjänä ja keräsi työkokemusta, sekä elämänkokemusta varsin varhain. Nuorimmillaan vain 16-vuotiaana.

Hyvästi, meri on julkaistu 30-luvun alussa, kirjailijan ollessa siis alle 30-vuotias. Hän kuivailee nuoruuden vuosia kuin aikamiehen elämää, hän joutui siis aikuistumaan varsin varhain. Mielestäni kirjn sivuilta ei silti liiemmin paista hänen lapsuuden orpoutensa sen kummemmin. Itselleni tulee mieleen suorastaan jätkien jutut. Näin ollen ilmapiiri on keskittynyt lähinnä työläiselämään. Kuitenkin merenkäynti on saanut verrattain pienen roolin merimieselämän lieveilmiöiden rinnalla, jotka lienevätkin kirjan suola.

Vaikka tarinassa tuodaan julki kenties enemmän maailman nureapuoli, löytyy teksteistä runsaasti maailman eri kolkkien kauneutta ja hyviäkin ihmisiä. Kenties Martinsonin maailmankuva muuttui myöhemmin vuosien saatossa paljon pessimistisemmäksi. Jopa kaikkein vähäisimmillä ja köyhimmilläkin ihmisillä oli tuolloin toivoa ja ainakin itse uskon että monin paikoin sitä on vieläkin. Teollistumista ja teknologisoitumista kirjailija kuvailee varsin negatiivisin sanankääntein, eikä hän katsele kapitalismia järin ylevältä kannalta. Sen sijaan kurinalaisuudessa ja kovassa työssäkin on suuresti itseisarvoa.

Harry Martinsonin varhaisempi kirjallisuus on ainakin tältäosin varsin konstailematonta ja helppolukuista tekstiä. Pakko myöntää että hetkittäin lähti ajatus kuitenkin omille teilleen. Ehkä tämä ei ole suoranainen mestariteos, mutta mielestäni kannattaa lukea jos käteen sattuu. Ehkäpä luen pian myös tuon hyllyssäni odottelevan Nokkoset kukkivat. Harry Martinson jakoi Nobelin kirjallisuuspalkinnon kolleegansa Eyvind Johnsonin kanssa, joka on kuitenkin enemmän omaan makuuni. Hyvä kirja tämä Hyvästi, meri on kuitenkin.

2 kommenttia:

  1. Ainoa lukemani Martinsonin kirja on tuo Nokkoset kukkivat, luimme sen koulussa kauan sitten. Jäi mielikuva, että oli tylsä, mutta ehkä nyt aikuisena sitä voisi arvostaa enemmän kuin silloin. Voisin lukea sen uudelleen ihan kokeillakseni, mitä nyt siitä ajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä tietysti aika muuttaa lukumieltymyksiä. Varmasti viihdyttävämpiäkin kirjoja on kun nämä Martinsonit. Ehkä kannattaa kuitenkin kokeilla. Aika lyhyitä ovat kuitenkin.

      Poista