Suomentanut: Arto Häilä
Sivumäärä: 382
Painos ja vuosi: 1.painos - 2010
Tuhannen ja yhden tarinan öitä. Salman Rushdie on intialaissyntyinen brittikirjailija, jonka ura on jatkunut 70-luvulta saakka näihin päiviin. Hän on saanut kirjastaan Keskiyön lapset Booker-palkinnon ja Saatanalliset säkeet kirjastaan kuolemantuomion(muslimeilta). Olen aikanaan lukenut tämän viimeksi mainitun.
Tarina alkaa kaukaisesta kaupungista. Kaikki on häikäisevän kaunista, lähes täydellistä. Ihmiset hyörii ympäriinsä ja torilla hälistään, suuri järvi tajoaa kaikille jotain - tiedä sitten mitä. Kaupunkiin saapuu muukalainen rattailla, mukanaan viesti. Kaupunkia ja mantuja hallitsee häikäilemätön, omahyväinen ja valtaa holtittomasti käyttävä keisari. Hänellä on kolme poikaa jotka kikkailevat omituisilla seksuaalisilla tavoillaan, kuten heidän ilmiselvästi hullu isänsäkin. Tästä alkaa monimutkainen lukuisista tarinoista, unista ja tositapahtumista polveileva sillisalatti. Todellisuuden henkilöt ja satuhenkilöt menevät sekaisin keskenään, jopa aikakaudet menevät omituisesti sekaisin - ainakin lukijan päässä. Yhdellä henkilöllä voi olla lisäksi useita nimiä ja nimityksiä. Kaiken huipuksi kaikki tapahtumien ihmiset eivät ole edes todellisia.
Kirjailijan tekstit ovat härskejä ja omituisia fantasioita pullollaan, yltäen lähes limaisiin ja umpiperversseihin kuvioihin. Kirja on sekava eikä siitä itselleni juuri mitään käteen jäänyt. Onko Rushdien ruuti alkanut kuivaa ikääntymisen myötä, vai haluaako hän kirjoittaa tarkoituksella tikusta asiaa. Perusjuttu olisi hyvin tullut selväksi satasivuisessa novellissa.
Vaivoin jaksoin kirjan lukea, enkä missään vaiheessa saanut draivia päälle. Viidenkymmenen sivun jälkeen iski totaalinen mielenkiinnon puute, ja se jatkui loppuun asti. Ei sopinut minulle. Taitaa olla viimeinen Rushdie jonka luin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti